tiistai 21. heinäkuuta 2015

Underground Model 2015: Lily Desire




Huhhuh!
Pieksämäeltä on kotiuduttu ja paluu arkeen suoritettu, vaan ei sitä vieläkään pienen ihmisen aivot oikein tahdo käsittää mitä on tapahtunut :D Yleisön suosikki ja jopa varsinaisen finaalin voittaja! Ei sitä kyllä vieläkään täysin osaa hahmottaa, pikkuhiljaa.. :D Nyt sitten ihmetellään ja innolla katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, Joensuuhun täytyisi lähteä tatuointilahjakortti hyödyntämään nyt ainakin. Kauhulla odotan myös Undergroud Storen lahjakortin käyttöä, siellä kun on niin paljon kaikkea kivaa ja ihanaa että mahtaako lahjakortti riittää kattamaan edes puolta ostoksista :D



Aivan mahtava viikonloppu siis taustalla, Big Wheels koettu ensimmäistä mutta ei todellakaan viimeistä kertaa, Sierran n. 800km koeajolenkki sujui odotettua paremmin ja selvittiin koko reissusta ilman yhtäkään vikaa, yöpymispaikka Luokin Loma ylitti odotukset reippaasti ja saatiin kotiin pari ihanaa kukkakimppua tuomaan kesäfiilistä tähän niin kauniiseen ja aurinkoiseen kesään :D 

- Lily Desire -

Kukat: Marjan Kukka


torstai 16. heinäkuuta 2015

Pauliina: Viime hetkien fiilistelyä...

Minä olen seikkailija peloton, nuori nainen ja hyvin levoton. Tahdon nähdä maailman jokaisen kolkan, tuntemattomille soittaa kissanpolkan. Tahdon tavata tuttuja, kertoa heille hölmöjä juttuja. Tahdon väittää nähneeni auringon nauravan ja kuulleeni kuun taivaalla laulavan. Vaikka ihmiset katsovat minua kieroon, aion minä vain nauraa ja hymyn laittaa kiertoon. 
On tämä kesä kuitenkin ollut seikkailuistani suurin, empä olisi arvannut mitä tapahtuu, kun Underground Model kisasta kuulin. Vaikka kerkesinkin epäröidä hetken, päätin kuitenkin aloittaa tästä uuden seikkailu retken. Reppuuni pakkasin rohkeutta, pienen ripauksen rakkautta ja niimpä minä päätin lähteä, etsimään kirkkainta tähteä.
Nyt kuitenkin alkaa olla hoppu, koska pian koittaa viikonloppu. Pienet perhoset vatsassani lentää, jännitys jo hieman  puristaa kenkää. Pian olemme lavalla ja pidämme hauskaa sillä tavalla, että jokainen kilpasisareni muistaa, kuinka elämä korvaan kuiskaa; olet upea tässä ja nyt, hyvä että olet tähän kisaan mukaan lähtenyt!

-Pauliina-

P.s. Miä olen isosti kiitollinen kaikille, tämä on ollut upea seikkailu, nähdään viikonloppuna. Pusuja!

Jasilynin tunnelmia finaaliviikolta

(C.) Timo Koponen
Viimeinen viikko alkaa ja ajatella tämän viikon lauantaina käydään kisan finaali! Aika  on lopulta mennyt nopeasti ja huomaan etten ole kerennyt ajattelemaan asiaa syvällisemmin tai edes jännittämään (ainakaan sen erityisemmin). Nyt kun näitä viimeisiä fiiliksiä/ajatuksia ennen viikonloppua kirjoitan  herää se ihana, kamala tunne...tunne että kouristaa mahan pohjasta, levottomuutta jaloissa, käsissä, mielessä pyörii monta asiaa  ja sitten on se iso kysymys: mitä laitan päälle?
Muistan edelleen kun kävin Jyväskylän Lutakon tanssisalissa kuvauksissa muiden finalistien kanssa ja mietin millaisia muut kilpailijat ovat ja miten kisa tästä lähtee etenemään. Olinhan nähnyt muiden esittelyt meidän omassa ryhmässä ja hiukan saatoin käydä vakoilemassa muiden kuvia (myönnän!) mutta onhan se eri asia nähdä kaikki livenä kuin kuvissa.
Olin hyvin tyytyväinen millaisen ryhmän kilpailun järjestäjät olivat saaneet kasaan! Kaikki meistä on niin erilaisia, mutta meitä yhdistää erilaisen kauneuden edustaminen ja aitous. Jokainen kilpailija on upea persoona ja kaunis, on ollut ilo ja kunnia tutustua heihin jokaiseen ja toivon että jatkossakin vielä pidämme tavalla tai toisella yhteyttä! Olen myös iloinen että sain tutustua kilpailun järjestäjiin eli Boom Boom Kittens ryhmään ja Undenground Storen omistajaan, tottakai kiitos kuuluu kilpailun sponsoreille koska ilman tätä uskomatonta kokoonpanoa ei tämä kilpailu olisi olemassa! Kiitän vielä tukijoukkoja ja kaikkia äänestäjiä.

Vielä kolme päivää lauantain finaaliin ja loppurutistus meiltä kaikilta, kliseisesti sanottuna niin oli lopputulos mikä tahansa niin jokainen meistä on voittaja koska olemme ylittäneet itsemme ja hakeneet kilpailuun ja panostaneet siihen täysillä jokainen omalla tavallaan. Varmasti monet lähtevät uutena ihmisenä!
Tämä on kokemuksena ollut mahtava ja suosittelen kaikkille haastamaan itseään vaikka hakemalla tähän kilpailuun ensi vuonna (jos siis kilpailu tulee ensi vuonna).  Olen saanut itse lisää positiivista energiaa ja luottoa itseeni, ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan mutta jos pysyt vain paikoillasi ja pelkäät en voi nähdäkään mitään. On uskallettava haastaa itseään, rikkoa rajoja ja erityisesti pidettävä silmät ja mieli auki!

Nähdään kaikki Big Wheels tapahtumassa Pieksämäellä ja minut voi muuten bongata myös Ilosaarirockista! On kyllä paljon mitä odottaa ja tämä ihana, kamala tunne on tullut nyt jäädäkseen mutta lopulta se antaa voimaa ja rohkeutta  loppu viikolle (etenkin jaksamista työpäiville kun ei malta pysyä housuissani)!

- Jasilyn -


We live in a wonderful world that is full of beauty, charm and adventure.
is no end to the adventures
that we can have if only we seek them
with our eyes open.


-Jawaharlal Nehru-

(C.) Timo Koponen

LittleMsTassunen: H-hetki lähenee...




H-hetki lähestyy hurjaa vauhtia, silti olo on rauhallinen. Taitaapa olla vain tyyntä myrskyn edellä ;)

Voin pistää pääni pantiksi että perjantai - lauantai välinen yö menee valvoessa pähkäillen seuraavaa päivää :DNyt kuitenkin mennään eikä meinata ja vietetään super-hauska päivä ihanien Naisten kanssa.


Think Pink!

- LittleMsTassunen -








tiistai 14. heinäkuuta 2015

Nana Valkyria: Fiiliksiä viime metreiltä

Finaali. Annoin itseni jo innostua. Odotin kuin kuuta nousevaa. Finaali vaatteet valittu. Pääsin lapsuuden kotikyläni paikallislehteen etusivulle, mikä on ollut pikku tytöstä asti unelmani. Kliseisesti sanoen voitto ei ollut millään tapaa edes tärkeää. Tärkeää oli, että veisin tämän loppuun.



Hiljaiseksi vetää. En tiedä pääsenkö paikalle. En pysty kävelemään, enkä ajamaan. Onnistuin taittamaan jalkani niin, että polven nivel kierukka vahingoittui. Yritän pysyä positiivisena ja tuleehan näitä kilpailuja vielä, mutta... Ärsyttää niin pirusti, että ei sanat enää riitä! Tähän en kiroile, mutta voin kertoa, että muutama valittu sana pyörii päässä!

Mikäli en pääse paikalle, niin toivotan kaikille kilpailija tovereilleni tasapuolisesti lykkyä. Aijon jatkaa tätä harrastusta ja hakea vielä muihinkin kilpailuihin. Kiitos kaikille äänestäjilleni, rohkaisitte minua jatkamaan joka tapauksessa! Tämä siis jos en pääse paikalle, mutta nyt peukut pystyyn, että jalkani kantaisi vielä viime metrit.

- Nana Valkyria - 

Satanica: Viimeisten päivien fiilikset



Underground Model 2015 finaali alkaa lähestyä loppuaan ja fiilikset alkavat olla haikeat. Samaan aikaan mahassa vilisee perhosia, kun finaali häämöttää parin viikon päässä. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Finaalin suhteen odotukset ovat korkealla ja toiveikkaat, jospa tästä kehkeytyisi jotakin, jos ei voittoa, niin ainakin enemmän näkyvyyttä Suomen alternativemalli maailmassa ja ennen kaikkea sitä kokemusta isolla K:lla. Pidän kuitenkin vielä tässä kohtaa jalat maassa ja annan kaiken mennä sillä yleensä vihaamallani "go with the flow" -meiningillä.

On ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin alkaen kisan järjestäjistä itse finalisteihin. Kaikki ovat olleet mukavia ja avoimia. Kaikki ovat tukeneet ja kannustaneet toisiaan. Varsinainen kilpailuhenkeä ei ole havaittavissa.. Tai no, tietysti sitä tämänkaltaisissa kilpailuissa aina jonkin verran on tietynlaista kisafiilistä, mutta hyvällä tavalla. Kukaan ei aliarvioi toista, vaan kaikki ovat hyvää pataa keskenään. Harmi, että asumme kaikki niin eri puolilla Suomea, että muiden finalistien tapaaminen on ollut tosi vähäistä, mitä nyt Anettea tuli miitattua Tuska Open Airissa pikaisesti. Toivon, että finaalipäivänä saamme tutustua lisää toisiimme ja kilpailun jälkeenkin jonkinlainen yhteydenpito säilyisi.

Kun astuu täysin kokemattomana suureen mallimaailmaan, on kaikki uutta ja ihmeellistä. Kaikki tuntuu kauhean suurelta ja hienolta, jopa turhan viralliseltakin, vaikka kyse on enemmänkin kivasta harrastuksesta, joka voi poikia parhaimmillaan isompiakin juttuja, esimerkiksi tämä kilpailu. Näin myös minun kohdallani. Ennen kuin sain soiton finaaliin pääsystä, olin lähestulkoon heittänyt hanskat narikkaan ja unohtanut koko jutun. Samaan aikaan katselin tuttavamallien kuvia katkerana. Finaaliin pääseminen oli uusi askel ja rohkaisu. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen hyvin positiivisella asenteella tulevaisuuden suhteen ja yhdet uudet kuvaukset onkin jo takana päin. Toivon mukaan niitä poikii kisan jälkeen myös lisää, nimittäin Jyväskylän finaalikuvauksissa totesin mielessäni, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä. Kameran edessä poseeraaminen on kivaa ja haluan ehdottomasti oppia malleilusta lisää. Toivon mukaan Suomesta vielä löytyy kuvaajia, jotka ovat halukkaita opettamaan meitä uusia ja antamaan mahdollisuuden myös sellaisille, joilla ei sitä kokemusta ole lainkaan. Eihän sitä työelämässäkään saa kokemusta, jos ei joku anna mahdollisuutta yrittää. Uudet tulokkaat ovat hyvin oppimisenjanoisia, myös minä. Kokemattomuus ei aina kerro osaamattomuudesta. Sitä vain tarvitsee jonkun, joka antaa rohkaisua ja vinkkejä.

UGM2015 on jälleen antanut lisää rohkeutta ujolle persoonalleni ja varmuutta. Ennen kaikkea sitä on oppinut olemaan oma itsensä, siitähän tässä kisassa on kyse. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää Boom Boom Kittensiä ja Underground Storea tästä hienosta mahdollisuudesta, kokemuksesta ja muita finalisteja hyvästä ilmapiiristä ja kannustavasta asenteesta! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! :)

- Satanica -

Saara: Finaaliviikon fiiliksiä


Ö ÖY :/ Nyt jo rupee jännittään ihan hulluna....En ole oikein kerinnyt ajatella koko asiaa, kun on ollut paljon touhua. Olen kesälomalla ja viime tiistaina tulimme vasta Espanjasta lomalta takaisin. Espanjassa, Pineda de Marissa järjestetään, joka vuosi maailman suurin psychobilly tapahtuma eli psychobilly meeting. Olen käynyt siellä jo monena vuotena ja aina reissu on yhtä mahtava :) Hyvää musiikkia, juotavaa, syötävää sekä nähdä ystäviä ja tuttuja monesta Euroopan maasta. 
Tässä kuussa saimme avaimet omaan omakotitalomme. Hommaa siis on ollut. Siivousta, puunausta, korjailua ja tietysti muutto. Olen ollut niin innoissani, että hyvä kun maltan edes nukkua :D Muutto ralli jatkuu ja kaikki pitäisi tietysti olla ready ennenkuin lähden kohti Pieksämäen finaalia :)




Lauantaina juhlimme avopuoliskoni Jannen 30. v synttäreitä. Järjestimme yhdistetyt tallibileet ja synttärijuhlat kavereiden tallilla. Paljon kavereita, hyvää ruokaa ja tietysti juomaa ;) Mukavata oli!





Ensi viikon perjantaina lähdemme ajeleen kohti Pieksämäkeä. Kyllä se paniikki vielä iskee vasten kasvoja, viimeistään kun pääsee perille :D Tälläiseen kisaan en ole koskaan osallistunut ja siksi onkin minulle aivan uusi tilanne. Tämä on taas tätä itsensä ylittämistä ja asioita mitä en ole vielä tehnyt ;) Eiköhän tästä hengissä selvitä. Onneksi on niin mahtava porukka ympärillä, järjestäjät sekä kanssa kilpailijat että meillä tulee olemaan varmasti mahtava viikonloppu Big Wheelsissä <3

-Saara Salmi -







Anette Ahokas: Finaaliin valmistautuminen



Kesä on mennyt nopeasti ja Pieksamäki kutsuukin jo aivan kohta. Hassua, että nyt ollaan jo pian heinäkuun puolivälissä. Onneksi viime aikoina on ollut sen verran ohjelmaa, että en ole vielä ainakaan ehtinyt ihan hirveästi jännittää finaalia. Kuitenkin pientä jännitystä alkaa olla ilmassa, kun alettiin lyödä aikatauluja ja päivänohjelmaa lukkoon muiden finalistien ja tiimin kanssa. 

Varmasti viimeistään perjantaina iskee kovempi jännitys. Päivän kulku vaikuttaa todella mukavalta. Varmasti päivä on jännittävä, mutta uskon, että me porukassa saadaan hyvä tsemppi päälle, eikä ketään ole aivan shokissa. Toivon, että itsekkin osaan nauttia päivästä, eikä päivä mene ohi jännityksen vuoksi. Odotan erityisesti tiimin ja finalistien tapaamista, sekä lavashowta. 
Kaikki pienet asiat jännittää ja mietityttää... Miten laitan hiukset, miten meikkaan, millaiset vaatteet päivällä, onnistuuko meikki ja hiukset, mahtuuko vaatteet vai iskeekö sitten jossain vaiheessa oikein kunnon jännitys päälle. 

Kannustusjoukoiksi ei näin kaukaa oikein kukaan innostunut lähtemään, paitsi poikaystävä, joka toimii samalla kuskina. Vaikka olenkin saanut lähimmäisiltäni pääosin positiivista palautetta niin muutamia negatiiisiäkin mielipiteitä on tullut. Ikävää sinänsä, kun läheisiltä odottaa tukea ja kannustusta.

Finaaliin ajattelin valmistautua syömällä edeltävän viikon hieman kevyemmin ja juomalla paljon vettä, jotta en olisi ihan turvonnut ja iho olisi hyvässä kunnossa. Ehkä jonkinlainen koemeikki ja -kampaus, ihon kuorintaa yms. Sekä tietysti itsensä tsemppausta henkisesti. 

Toivottavasti paikalla on mukavasti porukkaa katsomassa meidän keikistelyä lavalla. Uskon, että saamme aikaan hyvän shown ja kaikki sujuu yhteishengellä niin kuin pitää. Toisaalta olen surullinen, että kilpailu päättyy jo tähän, mutta mikään ei estä olemasta yhteyksissä tiimin ja finalistien kanssa jatkossakin. Niin ja voihan tästä jotain uutta poikia kilpailun jälkeenkin.

Hyvää kesää ja onnea kaikille muille finaaliin, kyllä me tytöt pärjätään!

- Anette Ahokas -

Lily Desire: Finaaliviikon fiiliksiä



Siitä se sit starttas, Underground Model 2015 finaaliviikko! Perjantaina suunnaks pieksämäki ja viikonloppu upeassa seurassa :)
Tän hetken fiilikset? Maha kutiaa, perhoset meinaa lentää jo vattasta läpi eikä uni meinaa iltasin tulla, jännittää aivan järjettömän paljon! Olen yrittänyt jatkuvasti aktivoida itseäni että saisin ajatukset muualle tästä jännityksestä :D Kävellä sinne sit lavalle kaikkien ihmisten eteen vastailemaan kysymyksiin, huhhuh! 
On tullu matkusteltua lähialueilla, mökkeiltyä, kalasteltua (Kemissä käytiin oikein merellä saaliina 4.5 ja 6.1 kiloiset hauet ;) ) ja pidettiin sunnuntai-iltana vielä kuvauksetkin. Viime viikon aikana stressi painoittui täysin noihin kuvauksiin, mutta nyt kun ne on ohi, UGM-jännitys pamahti tilalle kun puulla ois päähän lyöty :D SE ON IHAN KOHTA!!! Toisaalta myös innostus ja odotus on suuria, eli ihan positiivista jännitystä :D
Laitan tuosta muutaman reissukuvan parin viikon ajalta :P

Innon ja jännityksen sekoittamin fiiliksin,
-Lily Desire-






torstai 9. heinäkuuta 2015

”… And they lived happily ever after”

Klisee, mutta antakaas kun selitän. Onnelliset loput on keskeneräisiä tarinoita. Elokuvissa tiedät ettei se ole totta ja se aiheuttaa pientä vastarintaa tunnetilaa kohtaan… Mutta myönnä pois, kyllä se koskettaa. Erään tutkimuksenkin mukaan lapsi kestää tarinalta mitä vain, jos loppu on onnellinen. Onnellinen loppu kuittaa kaiken pahan: Bambin äidin kuolema, Simban isän kuolema… Disney on käyttänyt tätä faktaa hyväksi paljonkin.

Se kuitenkin tarinoista, entä todellisuus? Valitsin tämän aiheekseni, siitä ”mikä koskettaa minua”, koska minua koskettaa aina kun näen vanhan pariskunnan käsikädessä. Eräänä kesäisenä päivänä näin mummon ja papan ajavan kylällä polkupyörällä. Papparainen ajoi ja mummeli istui pyörän tangolla, kukkamekon helmat heiluen ja pariskunta nauroi minkä kerkesivät. Tästä on jo aikaa, mutta en ikinä unohda tätä paria.



Minua koskettaa selviytymistarinat, kun jokin paha on johtanutkin elämän onnellisimpaan hetkeen. Kuulla kun, joku kovia kokenut saavuttaa elämässään onnen.  

Tämä video https://www.youtube.com/watch?v=g3Rf5qDuq7M  saa minut aina itkemään. Tässä videossa pojat on tehneet biisin kiusaamisesta. Katsokaa, kuunnelkaa, pätkän loppu on jotain sanoin kuvaamatonta.




Ei ole väärin uskoa onnellisiin loppuihin, mutta ne on uuden alkuja, joten et pakosti tunnista niitä. ”Loppu” on mielestäni väärä sana. 

Onnellisuus koskettaa minua.

- Nana Valkyria -

Storybook endings, fairy tales coming true
Deep down inside we want to believe they still do
In our secretest heart, it's our favourite part of the story
Let's just admit we all want to make it too
(Carrie Underwood – Ever Ever After)

Tarina selviytymisestä



(C.) Aki Pitkänen
Olen pyöritellyt mielessäni jo monta viikkoa asioista mistä haluaisin puhua ja jakaa ihmisten kanssa, otanko aiheeksi masennuksen, stressin, surun, aivoverenkiertohäiriön, alkoholismin  huonon itsetunnon? Lopulta palikat osuivat paikoilleen, nämä kaikki luettelemani  asiat ovat tai ovat olleet osa elämääni (uskomatonta mutta totta) tavalla tai toisella kuuden vuoden ajan, siitä asti kun poikani syntyi.
"Nauruasi vailla, olen se linnuton puu, Lehtiä täynnä, linnuton puu."
 Yksinhuoltajana nuorena äitinä uusi maailma avartui minulle tavalla jota en koskaan olisi osannut odottaa. Matka ollut haasteellinen tämän kuuden vuoden ajan minkä hän on ollut mukana elämässäni vai tulisko enemmän sanoa että minä olen ollut mukana hänen elämässä.  Olen kasvanut ihmisenä niin paljon etten tunnista enää samaksi ihmiseksi kuin olin kuusi vuotta sitten.   Ihmettelen monesti miten olen edelleen tässä tänä ihmisenä kuin olen;  seisomassa pystyssä, hymyilen ja ehkä hiukan "myrsky" on jättänyt jälkensä mutta tässä olen, elossa.

(C.) Aki Pitkänen

"Sanojasi vailla olen vain suunnaton tie. Ilman viittaa, suunnaton tie."
Olen taistelut lapsen oikeuksien puolesta ja enkä ole koskaan luovuttanut (enkä luovuta) . Olen nähnyt miten lapsi katoaa omaan maailmaansa ja pelkään että kadotan hänet sinne. Olen nähnyt miten hän kehittyy ja kasvaa, mutta samalla pelko on sisällä...mitä jos?
Olen  nähnyt miten voit hetkessä menettää puhekyvyn ja kyvyn toimia kuin ennen, olen nähnyt  miten hetkessä tuntemasi ihminen muuttuu ihmiseksi jota et tunne ja lopulta se entinen ihminen on kadonnut lopullisesti ja tilalla on joku muu saman näköinen.
Olen joutunut hyvästelemään kolme miestä elämästäni kaikki lyhellä aikavälillä kun kuolema on päättänyt heidät ottaa, ilman varoitusta, ilman syytä. Olen nähnyt miten yhdessä yössä se ihminen ihminen katoaa etkä enää koskaan saa kuulla hänen ääntä, et enää ikinä voi häntä koskettaa.  Monesti olen joutunut hyvästelemään ja suremaan uudestaan. Olen tuntenut miten sydän yrittää epätoivoisesti täyttää kuoleman jättämää tyhjiötä joka kerta särkyen uudestaan surusta. Olen todistanut miten hauras elämä on, se voi alkaa tai loppua yhdessä sydämen lyönnissä.
Olen nähnyt miten ihmiset tuhoavat itsensä juoden itsensä pullon pohjalle kunnes lopulta jäävät sinne ilman pois pääsyä. Olen yrittänyt auttaa ja nostaa ylös, kunnes vain lopulta he katoavat ja joudut itse katsomaan heitä lasin läpi.
Olen kadonnut itseni pimeyteen tietämättä enää minne mennä, ilman suuntaa tai päämäärää. Olen tippunut syvälle vajoten kadottunut valon, ilon ja värit. Olen ollut sokea elämälle.  Kunnes nousin valoon takaisin.
"Jos kerrot rakkautesi niin perille löytävä on tämä tie. Jos tahdot oksalleni niin kasvatan viljavan paikan jossa linnuton, puu linnuton puu, ottaa varsillensa..."
Tässä olen kuuden vuoden jälkeen, tuulen pieksemänä ja taivuttamana. Olen nähnyt miten asiat muuttuu nopeasti ja hitaasti. Olen huutanut, itkenyt, iloinnut, naurunut, pelännyt. Olen myrkyssä seisonut katkeamatta. Nyt on tyyntä myrskyn jälkeen, olen pystyssä, olen hengissä, olen elossa.   Kiitos rakas poikani. Kun annoin elämän sinulle, sinä annoit elämän minulle jota en olisi koskaan voinut kuvitella saavani. Kuten mummoni on sanonut "olen tarkoitettu tähän maailmaan tuomaan valoa". Sinä seisot vierelläni, suurien oksieni alla turvassa. Minä en kaadu.
"Linnuton puu ottaa varsillensa sinut asumaan"

Sanat: Anna Puu - Linnuton Puu lyrics

(C.) Timo Koponen

Palanen minua



Minulla on parveke, jolla seistä,
takki johon voin kääriytyä, lapsi jota halata,
miehiä eri tahoilla, kaikenlaisia.
Minä elän elämää josta unelmoin nuorena.
Unelmat täytyy toteuttaa, tuskat kestää, viinat juoda,
vuokrat maksaa, köyhiä puolustaa, vaaleissa äänestää.
Minä pidän miehistä, jotka kantavat taakkansa, perheensä,
työnsä, tuskansa, vaivansa; eivätkä heittäydy heikoiksi.
Minä pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman,
että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä
tuherra päiviään miesten selän takana.
En ole täällä toistamassa vanhoja kuvioita.
En ole täällä mikään lohtu tai satama.
Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä.
Minä olen köyhän makeinen, kirpeä, sinä muistat aina,
ei nekku, eikä marenki.
Minusta ei saa enempää kuin osaa ottaa, osaa tahtoa.


- Arja Tiainen -



Jos tämä kosketti sinua, silloin ymmärrät vähän myös minua. :)
- Pauliina -


Aikuisen naisen syömishäiriö



Oli vuosi 1998: tyttö oli yläasteella ja työskenteli koulun ohella kahviossa, kahviossa jonka hyllyt notkuivat herkkuja. Tyttö oli aina ollut perso makealle ja sellainen ”tyvipala” niin kuin isänsä sanoi, lyhyt ja leveä.

Vapaa-aika kului suuressa ystäväporukassa, jossa yksi typyistä oli yli muiden. Siro ja niin nätti. Tyvipala ja typy olivat hyviä ystäviä. Vuodet kuluivat ja yläaste jäi taa, tyttöjen ystävyys syveni, aikaa vietettiin enemmän ja enemmän yhdessä. 

Pikkuhiljaa alkoi selvitä typyn salaisuus, siihen miten onkaan niin pieni ja laiha, kaikkiin niihin katoamisiin sekä ennen, että jälkeen syömisen ja siihen miten typy olikaan niin väsynyt aina, kuinka silmiä varjostivat tummat varjot. Tyvipala oli edelleen töissä kahviossa ja kaikki syödyt herkut jäivät lantiolle niin kuin purkka tukkaan. Typy edelleen vaan laihtui. 

Pojat tulivat mukaan kuvioihin yläasteella ja kukapa nyt tyvipalasta olisi ollut kiinnostunut? Päinvastoin vähän nälvittiin sieltä täältä. Tyvipala kehitti suojamuurin ja opetteli nauramaan itselleen muiden mukana. Se oli helpompaa eikä tuolloin suututtanut ketään asettumalla vastaan, vaan sai jäädä porukaan tai saanut lisää nälvimistä itkemällä asiasta. Tyvipala itki kotona yksin ja opetteli mukautumaan seuraansa ja miellyttämään muita. Samalla alkoi aterioita jäämään väliin ja kamalaa nälkää kun ei ikuisesti voinut vastustaa. Syötiin kaapit tyhjiksi kun mieli vihdoin antoi periksi. Sen jälkeen pahan olon seurauksena halailtiin pönttöä muutama tunti.

Tyvipala oli edelleen tyvipala ja eräänä kauniina päivänä, ollessaan 18v, tyvipala teki poikaystävänsä kanssa testin, testin johon piirtyi ne kuuluisat kaksi punaista viivaa. Tyvipala oli raskaana! Raskausaikana tyvipala nautti elämästään täysin rinnoin, söi ihan mitä ikinä mieleen tuli ja puntari kipusi huimiin lukemiin, mutta olihan tyvipala raskaana joten sehän oli ok. Synnytyksen jälkeen tyvipala katsoi peilistä itseään ja purskahti itkuun, peilistä katsoi takaisin 100kg löllöä valkoista hyllyvää lihaa. Kukapa tuollaista haluaisi enää koskaan. Ajatus oli ennen kaikkea tuo, että kukapa tyvipalaa haluaisi, ei suinkaan se, että tyvipala ei itse viihtynyt kehossaan tai haluaisi olla terve.

Ateriat jäivät väliin ja tyvipala tiputtikin vuodessa hurjan määrän painoa, sillä ettei syönyt, mikä onni ja autuus. Paino tippui mutta olo oli kamala. Väsytti ja heikotti, lapsen kanssa oli kuitenkin toimittava ja jaksettava. Mukaan hyppäsi sama kuvio kuin aijemmin. Nälkää ei voi ikuisesti vastustaa joten taas säännöllisesti tyvipala kuihdutti itseään kunnes mieli antoi periksi. Sen jälkeen syötiin kaapit tyhjiksi ja halailtiin pönttöä.

Tyvipala sai toisen lapsen. Raskausaika meni huolehtiessa säännöllisestä ruokailusta ja paino ei noussutkaan niin hirveästi tällä kerralla. Kuitenkin kun tyvipala sairaalasta kotiutui, hän katsoi itseään peilistä ja vajosi nyyhkyttäväksi mytyksi lattialle, hän tiesi mitä on tulossa. Urakka aloitettiin seuraavana päivänä. Vihko täyttyi ruokapäiväkirjasta, suunnitelmista kuinka monta kaloria saa syödä ja kaikki suunnitelmista poikkeava tuli ylös samaa kautta mitä oli mahaan mennytkin. Nyt mukaan tuli myös juoksu. Tyvipala juoksi, juoksi ja juoksi. Tyvipala juoksi auringonpaisteessa, sateessa, vaunujen kanssa ja ilman, sisällä, portaissa, ihan missä tahansa ja missä olossa tahansa. Paino ei kuitenkaan laskenut sitä mukaa mitä tyvipala halusi, peilistä katsoi edelleen löllyvä valas jota kukaan ei koskaan voisi haluta. Huono parisuhde lisäsi tätä ajatusta tietysti. Tyvipalallehan oli jo yläasteelta saakka iskostunut päähän että kaikki mitä olet, on se miten muut sinut näkevät ja mitä sinusta ajattelevat. Kaikki hyväksyntä tulee ulkoa, omilla ajatuksilla ei ole väliä. Vaikka yrittäisitkin pitää sen oman pienen ajatuksen, tulee joku ja lyttää sen maahan miksi siis edes yrittää.

Tyvipalan lapset läksivät päivähoitoon ja tyvipalan elämä liukui syöksykierteeseen. Aamulla lapset hoitoon. Juoksulenkki, suihku, ajatukset ruoassa pyörien, kunnes heikko hetki iski. Tyvipala kävi kaupassa, söi, oksensi, söi, oksensi, söi oksensi, siihen saakka kunnes lapset piti hakea päivähoidosta. Ilta meni lasten kanssa ja heidän tarpeistaan huolehtien. 

Muutaman kuukauden päästä tyvipala katsoi peiliin ja näki sieltä laihan typyn. Tyvipala ei ollut koskaan ollut näin laiha ja väsynyt, silmiä varjostivat tummat varjot ja elämä oli yhtä salailua, katoamista, valehtelemista lähimmilleen. 

Tyvipala keräsi kaiken rohkeutensa mitä koskaan ikinä voi pienellä ihmisellä olla ja soitti puhelun jota ei koskaan ajatellut soittavansa: - Tyvipala tässä hei. Lääkärille aikaa olisin vailla, jaa miksikö? Olen sairastanut syömishäiriötä viimeiset kymmenen vuotta.
Langan toisessa päässä tyvipalaa kohtasi hiljaisuus. 

Tyvipala sai lääkäriajan. Lääkäri lähetti psykologille. Psykologi jutteli tyvipalan kanssa tunnin ja kysyi: - Mitä sä nyt täältä tulit niinku hakemaan?
Tyvipala vastasi hakevansa työkaluja siihen kuinka tätä ongelmaa voi hallita.
Psykologi vastasi: - Kuule sulla on ne työkalut itsellä, vaikutat fiksulta naiselta jolla ne on välillä vain vähän hukassa. Muuta tässä ei voida tehdä kuin kirjottaa resepti masennuslääkkeisiin. 

Tyvipala tyrmistyi! 10v kamppailun jälkeen hän uskaltautuu hakemaan apua ja ensimmäisenä ollaan tuputtamassa lääkkeitä!!! Tyvipala sanoi lääkkeille ei ja lähti ulos ovesta. 

Ulkona paistoi aurinko. Hän pysähtyi laittoi silmät kiinni ja huokaisi, tästä on siis yksin löydettävä tie ulos. Hän aukaisi silmänsä ja lähti päättäväisenä kävelemään kohti autoaan.

Tuo tyvipala olen minä!




Tuosta lääkärikäynnistä on kulunut nyt seitsemän vuotta ja olen selättänyt syömishäiriöni.

Kun katson peiliin katsoo sieltä vastaan ihminen, ei lihanpala. Olen oppinut näkemään itsessäni asiat joista pidän. Painoa on tullut lisää ja toki nään ne huonotkin asiat vielä mutta olen oppinut ne hyväksymään. Olen löytänyt itseni, sen kuka olen. Olen ystävällinen, huolehtivainen ja ajattelevainen.. mutta enää en sairaalloisesti halua miellyttää muita vaan olen rohkeasti minä!

Tässä maassa on vaijettu salaisuus…Aikuisten syömishäiriöt. Asia koskettaa useampaa meistä kuin voimme tajutakkaan. Apua et meinaa saada vaikka rohkaistut sitä hakemaan. Muutamia lehtiartikkeleita asiasta on tullut vastaan mutta se konkreettinen apu… Missä se on? Eduskunnan lattialla budjettileikkausten myötä kenties?

Lisää tietoa ja neuvoja löydät SYLI:n sivuilta http://www.syomishairioliitto.fi/

LittleMsTassunen -

Kauneusvinkkejä

(C.) Timo Koponen Photography

Meiltä pyydettiin tekemään postaus jossa jaamme omia kauneusvinkkejä ja päätin itse koota pienen vinkkilistan joka alueesta eli hiukset, kasvot (meikki ja iho) ja tyyli/pukeutuminen.  En halunnut keskittyä pelkästään yhteen aiheeseen vaan tehdä kokonaisuudesta, lopulta se kokonaisuus ratkaisee ;)  Nämä ovat itse kokeiltu ja todistettu toimiviksi!
Hiukset
          Uskalla kokeilla! Joskus tekee hyvää vaihdella hiustyylejä, kannattaa mennä ammattilaisen luokse keskustelemaan mikä väri, leikkaus sopii omiin kasvoihin  ja tyyliin. Lopulta ne ovat vain hiukset  ja ne kasvavat takaisin! Kokeile vaikka siiliä ;)
         Hyödynnä järvivettä! Kesällä kannattaa uida mahdollisimman paljon järvivedessä, hiukset tuntuvat ihanan pehmeiltä uinnin jälkeen ja uiminen on hyvää liikuntaa!
Kasvot (iho)
         Tunnista ihotyyppisi! Hyvä meikkipohja = hyvä meikki, on tärkeää pitää huolta omasta ihostaan (naisten että miesten). On tärkeää tunnistaa oma ihotyyppinsä jotta osaa hoitaa ihoaan oikein ja käyttää oikeita aineita. Suosittelen käymään myös ammattilaisen luona jos ei tiedä omaa ihotyyppiä.
         Kosteuta ihoa! Oli ihotyyppi mikä vain on hyvin tärkeää pitää yllä ihon kosteudesta. Muista juoda vettä runsaasti ja käyttää kevyempää kosteusvoidetta kesällä ja paksumpaa talvella. Itse suosin  The Body Shopin voiteita.
         Kuori ja naamiota kasvoihin! Kuori ihoasi 1-2 kertaa /viikossa ja käytä kasvonaamiota 1 kertaa/viikossa.  Jokaiselle ihotyypille on oma kuorinta ja naamio. Voit tehdä myös omat kuorinta-aineen kotona löytyvistä tarvikkeista esim. sitruuna kuorii ja puhdistaa ihoa tehokkaasti.
Kasvot (meikki)
         Kestävä meikki! Jos haluat kestävän meikin niin kaikki alkaa meikkipohjasta, käytä meikinpohjustusvoiteita ja muista huolellinen puuterointi. Itse suosin väritöntä irtopuuteria ja käytän kivipuuteria meikin korjaamiseen (Huom! vältä liiallista puuterointia ettei synny ns. jauhonaama efektiä).
         Oikea meikkivoide! Panosta meikkivoiteeseen, oikean sävyn löydät kokeilemalla meikkivoidetta ranteen alapuolelle (yläpuoli ruskettuu ja ei anna oikeaa kuvaa) tai kokeile meikkivoidetta kasvoille!  Huom. Kesälle ja talvelle on hyvä olla eri meikkivoide.
         Valolla on väliä! Kun meikkaat huomaa että vessan valo voi olla hyvin erilainen kuin muiden huoneiden valaistus, suosittelen meikkaamaan luonnonvalossa tai vähintään käydä meikkaamisen aikana  katsomassa meikkiä eri valaistuksissa.
         Käytä laadukkaita meikkisiveltimiä! Kannattaa panostaa siveltimiin, siveltimet ovat osa hyvää meikkiä. Muista huolehtia meikkisiveltimistä ja pese ne säänöllisesti niille soveltuvilla aineilla.
         Huulipunalla piristää! Jos haluaa välillä piristystä meikkiin suosittelen kokeilemaan huulipunaa. Kun sipaisee ripsaria ripsiin ja hiukan vaikka pinkiä huulipunaa huuliin voi saada kivan raikkaan lookin päivälle.
         Rohkeutta meikkiin! Kokeilemalla oppii ja suosittelen kokeilemaan eri värejä ja tyylejä. Netin ihmeellisestä maailmasta löytää hyviä meikkivinkkejä ja tutorial videoita mitä kannattaa hyödyntää!
         Pidä meikittömiä päiviä! Joskus on vian hyvää olla ilman meikkiä jotta iho saa hengittää ja muutenkaan ei meikkiä joka päivä tarvitse olla.
         Ei ole rajoja! Meikillä ei ole lopulta sääntöjä tai rajoja, voit laittaa huulipunaa poskille, luomiväriä kulmiin tai vaikka käyttää sinistä rajauksia sinille silmille. Kokeile ja säväytä!
         Muista hymyillä! Paras  tapa pirstää kasvoja on hymy, se kaunistaa naisen että miehen kasvot milloin vain.
(C.) Timo Koponen Photography

Pukeutuminen/tyyli
         Alusvaatteet ensin! Uskon itse että kaikki lähtee istuvista alusvaatteista ja on tärkeää tuntea itsensä hyväksi. Itse pidän ajatuksesta että alla voi olla seksikkäät alusvaatteet ja vaikka sitä ei muut näe niin sen itse tiedän, se piristää kummasti päivää ;)
         Panosta materiaaliin! En sano että vältämättä kallis on hyvää mutta laadukkaisiin materiaaliin on hyvä panostaa, ne kestävät aikaa ja käyttöä. Parempi on pitkäkestoinen tuote kuin kertakäyttö.
         Etsi inspiraatiota! Netistä, lehdistä ja muista ihmisistä löytyy hyviä inspiraation lähteitä jos haluaa etsiä pukeutumiseensa uusia ideoita, itsekin etsin netistä, lehdistä ym. ideoita mitä voin käyttää omassa tyylissäni. Kannattaa kokeilla uusia asioita!
         Sopiva vaate! Älä katso kokoa vaan sitä miltä vaate näyttää päälläsi, koko antaa suuntaa mutta itse tunnet sopiiko vaate sinulle eikä se kokolappu.
         Kanna itsesi ylpeänä! Lopulta sama se mitä sinulla on päälläsi ja mikä on tyylisi  niin ole ylpeä siitä mitä edustat ja mikä olet, hyvä olo näkyy sisältä ulos. Itseluottamus, ja hyvä olo on parhain asia mihin voit "pukeutua"!

Toivottavasti jokainen löytää itselleen näistä vinkeistä itselleen sopivia asioita ja uskallusta kokeilla uutta ja kantaa itsensä upeana!
- Jasmin a.k.a Jasilyn -
(C.) Timo Koponen Photography